Toiminta-ajatusta vastaava ympäristö

Luonnonrauha

Itätalo sijaitsee aivan Pohjanlahden tuntumassa, rauhallisessa ja puhtaassa saaristossa. Tilan vanhaa pihapiiriä ympäröi monimuotoinen luonto: Luonnonperintösäätiön suojelemat metsät, karut kalliot, karpalosuo, lehdot ja meren rannat ovat välittömässä läheisyydessä. Tässä on luonnonystävillä erinomainen mahdollisuus retkeillä, nauttia ja virkistyä.

Itätalon identiteetti on liittynyt jo aiemminkin lepoon ja toipumiseen. Kertomusten mukaan entisinä vaurauden aikoina tilalle saapui vieraita kaupungista luonnonrauhaan lepäämään; 1990-luvulla paikka oli siirtyä kirurgisen sairaalan omistukseen yksityiseksi toipilaskodiksi.

Yleiskuvaus kulttuurimaisemasta

Itätalon kantatilaan kuuluu maata runsaat 26 hehtaaria. Alueesta noin puolet on kallioista metsää. Peltoja on metsitetty männyllä 1990-luvun alussa, ja näistä runsaan kahden hehtaarin kokoinen alue pihapiirin tuntumassa on lakkautettu ylläpitovelvollisuudesta myyrätuhojen takia. Peltoa ja puutarhaa on yhteensä noin neljä hehtaaria; loppu on niittyä ja kallioita. Metsäalue on hakattu 1980-luvulla ja istutettu uudelleen männyllä. Ympäristö on ollut lähes koskematon 1990-luvulta lähtien. Tilasta erillinen, runsaan hehtaarin kokoinen ranta-alue on toiminut aikanaan hiekanottopaikkana.

Merenkulun, pitkäaikaisen laiduntamisen ja niiton myötä alueelle on kehittynyt aikojen saatossa ainutlaatuinen ja arvokas lajisto. Selvitys täydentyy vuosi vuodelta uusien havaintojen myötä. Paikan vanhasta asutuksesta kertovat pihan ja sen lähiympäristön muinaisjäännökset, kuten vanhat perustukset ja tulisijat. Kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaan Itätalon kokonaisuuden, sen rakennetun perinnemaiseman ja -biotoopin luonto- ja maisema-arvojen säilyttäminen onkin lähiympäristön kehittämisen kannalta tärkeä edellytys. Vanhan puutarhan, puiston, kiviaitojen, sekä perennapenkkien muodostama kokonaisuus on osittain säilynyt muistona pitkään toimineen maatilan elämästä. Pihan asemakaava, rakennukset ja puutarha on piirretty maakuntamuseon toimesta vuonna 1954.

Luonnollista jatkoa maataloudelle

Itätalo on ollut vuosisatojen ajan toimiva maatila. Luonnollista jatkoa tilan aikaisemmalle toiminnalle on vanhojen hedelmäpuiden ja marjapensaiden hoitaminen sekä kestävien lajikkeiden lisääminen. Restauroimalla pihapiirin puutarhaa autetaan samalla säilymään arvokasta kulttuurimaisemaa. Viljanviljelyyn ei ole peltoalaa eikä se perinteisessä mielessä ole kannattavaa.

Itätalo puutarhatilana

Hedelmien ja marjojen sekä vihannesten ja yrttien viljely luovat edellytyksiä omavaraisuudelle. Tähän voi liittyä myös taimikasvatusta sekä vihannesten, yrttien ja kukkien suoramyyntiä. Puutarhatoimintaan ketjuuntuvat luontevasti luonnonvarayrittäjyys sekä ravintolatoiminta ja muu matkailu ja kurssitoiminta.

Parantava puutarha ja puutarhaterapia

Puutarhojen merkitys ihmisen hyvinvoinnille on tunnustettu kautta aikojen, ja tänä päivänä ovat mm. nousseet esiin käsitteet ”parantava puutarha” sekä ”puutarhaterapia”. Ammattisuunnittelijat ovat löytämässä puutarhasuunnittelun terapeuttiset mahdollisuudet. Amerikassa sekä Englannissa Healing Garden -koulukuntia on useita ja aihe kytkeytyy läheisesti maisema-arkkitehdin työhön.
Keskiajalla Euroopan sairaaloissa ja luostareissa oli usein sisäpiha, joissa kukkien ja puiden vihreys, lintujen laulu, perhosten siipien suhina ja erilaisten yrttien tuoksut lievittivät kipuja sekä virkistivät tai rauhoittivat mieltä. 1700-luvun tieteellisen lääketieteen vaikutukset lisäsivät sairaalapuutarhojen käyttöä. Suunnitteluohjeet pohjautuivat tutkimustuloksiin, joissa mm. todetaan leikkauksista toipuvien hyötyvän ikkunanäkymistä, joissa on kasvillisuutta. Viherympäristöt ovat olleet täten tärkeä osa ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa.

Kasvien ja ihmisen yhteys onkin varsin herkkää. Kasvit reagoivat myös ihmisten tunnetiloihin. On havaittu, että avioeroperheissä monet kasvitkin kuihtuvat ja että kokoushuoneissa, joissa on paljon viherkasveja, on vähemmän ”tiukkapipoisuutta” (Riitta Wahlström).

Puutarha ympäristössään

Pienellä väliintulolla ja vähemmällä työllä voidaan saadaan  aikaan suurempi hyöty: Rakennukset ýhdistetään osaksi puutarhaa ja puutarha osaksi ympäröivää luontoa siten, että alueen sekä luontaiset että rakentamisen seurauksena syntyneet pienilmastot hyödynnetään. Istutuksilla voidaan lisäksi tukea alueen eri toimintoja, kuten esimerkiksi suojella liiallisilta tuulita tai vaikkapa ohikulkijoiden katseilta.

Lammet ja vesiaiheet

Lammet ja vesiaiheet virkistävät ja elävöittävät ympäristöään tavalla, johon ei mikään muu puutarhan elementti pysty. Veden sanotaan olevan tunteita rauhoittava.

Itätalon pihapiirissä on lampi sekä vanhoja piha- ja puutarhakaivoja. Pihan 60–70 metriä pitkän kallioisen lammmen keskellä on pieni saari. Vesivarasto takaa hapettuneen kasteluveden saatavuuden. Pienellä työstämisellä lammesta saa kaivatun pulahduspaikan kesäkuumalla ja talvella jäällä voi luistella tai jään läpi voi pulahtaa avantoon.

Lammet auttavat myös ympäristön monimuotoisuuden säilyttämistä synnyttämällä vesi- ja maa-alueen reunavaikutuksia. Näillä elää sekä maa- että vesiekosysteemien lajien lisäksi liitosalueelle tyypillisiä eläimiä ja kasveja. Lampi tuo ympäristöön merkittävää lisäarvoa myös japanilaisen tyylin näkökulmasta tarkasteltuna (silta saareen, ”teehuone”). Japanilainen puutarha oli alkuperäiseltä luonteeltaan pyhäkkö. Sen suunnittelija saattoi olla paitsi arkkitehti, myös kuvataiteilija, muusikko tai zen-pappi, ihmisen henkisen kasvun asiantuntija. Puutarhat toimivat myös meditaation apuvälineenä, mielen tasapainon ja kehon terveyden puolesta.

Itätalon lammessa asustaa harvinaistuvia viitasammakoita, joten suunnitelma lammen käytön ja ruoppauksen tekemiseksi saattaa edellyttää yhteistyötä ympäristökeskuksen kanssa. Herkkää luontoa pyritään suojelemaan kaikin tavoin. Lampeen istutetaan lisää vettä puhdistavia kasveja ja lampiympäristöä muokataan niin, että siellä on turvallista ja miellyttävää liikkua ja oleskella. Laituri/silta ja vesiporras/suihkulähde toteutetaan kestävällä tavalla.

Kotieläimet

Itätalon pihapiiriä ja perinnemaisemaa ovat aikoinaan laiduntaneet lampaat, lehmät ja hevoset. Viimeisten vuosien aikana Itätalossa on ollut lampaita hoitamassa lähiympäristöä. Eläimet, erityisesti kanat, tuottavat meille ihmisille ruokaa, mutta yhtä lailla ne auttavat puutarhan ja maiseman hoidossa. Kotieläimet ovat lisäksi tärkeä osa ystävällistä vuorovaikutusta ja luonnonläheistä ympäristöä.

Ilman mehiläisiäkään ei puutarha kukoista. Mehiläiset tulevat mukaan Itätaloon siinä vaiheessa, kun on resursseja ja taitoja hoitaa niitä.

Eläinten kanssa yhteistyössä

Kiinnostus nykyään jo ympäri maailmaa levinnyttä permakulttuuria ja luonnon kanssa yhteistyössä -periaatetta kohtaan on virittänyt intoa kokeilla, mitä villisiat saavat aikaan traktoreina ja kanat kitkijöinä.
Villisiat tonkivat luontaisesti maata vahvalla kärsällään ja syövät pellon rikkaruohoja lähes juurineen. Tämä tapahtuu aitauksessa ja aina pala kerrallaan. Karsinaa siirretään, kun maa on myllätty, ja siat jatkavat työtään seuraavalla alueella. Seuraavaksi heitetään siemenet tongittuun maahan ja katsotaan mitä syntyy! Kanat puolestaan nyppivät luontaisesti alle kahden cm taimia. Joten kun halutut kasvit ovat itäneet ja kasvaneet riittävän korkeiksi, laitetaan kanat kuopsuttamaan maata ja nokkimaan rikkaruohot. Seurataan mitä tapahtuu!

Tämä on hauskaa meille kaikille, sekä työntekijöille eli sioille ja kanoille että tapahtumaa seuraaville!

Uustorpparius/siirtolapuutarha/taidepuisto (suunnitteluasteella)

Olet tervetullut mukaan Itätalon ”siirtolapuutarhaan”. Idea sai alkunsa Itätalon historiasta ja siihen aikoinaan kuuluneesta viidestätoista torpasta. Teema on jalostunut toteutettavaksi siirtolapuutarhan tyyliin. Kasvukauden mökki vuokrapalstalla antaa helpon mahdollisuuden maaseutuasumiseen ja hyötyviljelyyn.

 

Ekologinen kasvihuone ((laaditaan oma suunnitelma)

Kasvihuoneissa on mahdollista monipuolinen ravinnontuotanto vaihtelevissa lämpö- ja kosteusolosuhteissa. Ravinnon tuottaminen paikan päällä omiin tarpeisiin on myös ekologista, ja kasvihuone suojaa ilman saasteilta ja laskeumilta.

Suunnittelutarveratkaisussa on mainittu talvipuutarha, kasvihuoneita aputiloineen ja lisäksi kolme kasvihuonevarausta.

Kasvihuoneitten lämmityksessä hyödynnetään auringon energiaa ja muuta uusiutuvaa energiaa. Sisällä voi olla lisäksi lämpöä tuottava uuni ja kasvihuoneen yhteyteen voi rakentaa lämmittävän saunan. Tutkittavana on, mikä kokonaisenergiatalouden järjestelmä tai yhdistelmä sopii parhaiten Itätalon ympäristöön ja kasvihuoneisiin. Ratkaisu voi olla esimerkiksi fotosynteesiä jäljittelevä Grätzel-aurinkovoimala tai omalla tuulivoimalalla tuotettu energia maapallon myrskyjen ja tuulien lisääntyessä, tai itse omalla voimalaitoksella tuotettu täydellisen ja puhtaan palamisen seurauksena syntyvä höyry ja sähkö.

Kasvihuoneiden valaistukseen sopivat esimerkiksi energiatehokkaat Led-lamput. Huoneet sijoitetaan suojaisille etelärinteille, jossa valoa on runsaimmin. Säteilylämpöä taltioituu näin kiviseiniin ja muihin varaaviin elementteihin. Hyvällä suunnittelulla saadaan aikaan sellaisia rakenteellisia ja teknisiä ratkaisuita, jotka säästävät luonnonvaroja ja vähentävät kokonaisenergian kulutusta. Esimerkki: Lämpimät vedet johdetaan kasvihuoneen lattiaa lämmittämään.

Talvipuutarhassa vehreys virvoittaa läpi vuoden. Jos kasvihuoneet kuluttavat liikaa energiaa kylmänä vuodenaikana, niiden käyttöä voidaan supistaa tai muuttaa. Osa kasvihuoneesta voi olla poissa käytöstä sydäntalven ajan, jolloin tila soveltuu vaikka varastoksi.

Tutkittavana on myös mahdollisuus kasvattaa ravintolaan ympäri vuoden tehokkaasti korkealaatuista ravintoa esimerkiksi orastunneleissa. Oraiden ja itujen terveysvaikutuksista on runsaasti tutkittua tietoa ja ne kelpaavat ravinnoksi sellaisenaan. Niitä voi myös jatkojalostaa edelleen.

Ympäristö emotionaalisen parantumisen tukena

Luontoa ja ympäristöä voi käyttää myös tietoisen terapian välineenä.  Maisema-arkkitehti Marni Barnes on tutkinut paranemisprosessin eri vaiheita ja selvittänyt niitä vastaavia ulkotilojen suunnitteluperiaatteita.
(Vapaasti lyhennetty ja muokattu kirjoituksestaTarja Haaranen: Sairaalaympäristön vehreydellä terapeuttista vaikutusta, Ympäristö emotionaalisen parantumisen tukena,Viherympäristö 1/99).

Barnesin mukaan emotionaalisen paranemisen ensimmäisessä vaiheessa ihminen etsii etäisyyttä, jolloin hän voi astua ulos nykyisestä tilanteestaan. Ulkotilojen suunnittelussa tulee korostaa liikettä ja muutosta, jolloin syntyy tilaa muutokselle. Mittakaavan vaihtelulla voidaan luoda erilaisten ulkotilojen sarja, jolla ihminen vedetään toivottuun tilaan. Tasoeroilla luodaan avautuvia näkymiä, jolloin annetaan mahdollisuus uusiin näkökulmiin. Sillat kertovat siirtymisestä ja ”taakse jättämisen” tunteesta. Kun näkymiä rajoitetaan polun varrella, korostetaan kuljettua matkaa.

Toisessa vaiheessa ihminen suuntaa tarkkaavaisuutensa uudelleen ja siirtyy toiseen näkymään. Ympäristön tulisi tarjota sopiva määrä aistiärsykkeitä, joita saadaan esim. käyttämällä tuoksuvia kasveja oleskelualueiden lähellä ja kulkureittien varsilla, luomalla miellyttäviä värien ja rakenteiden yhdistelmiä, tarjoamalla makuhermoja kutkuttavia syötäviä kasveja ja virtaavan veden pehmeää ääntä.

Kolmannessa vaiheessa keskitytään omaan itseen. Tällöin tarjotaan turvallinen tila, joka mahdollistaa mietiskelyn ja harkinnan. Näin ihminen voi heijastaa oppimansa käsityksen näkyviin, jotta sitä voi paremmin tarkastella ja tarvittaessa muuttaa. Suunnittelussa tarvitaan kaksi päänäkökohtaa: tilan varaaminen turvalliseen eristäytymiseen sekä itsensä rakentamiseen tarvittavat kokemukset osallistumisen kautta. Suunnittelussa tätä voidaan edistää esim. sijoittamalla alueelle penkkejä, joista voi tarkastella ympäristöä. Istuimet voidaan sijoittaa kehään, jolloin luodaan turvallisuuden tunnetta ja yhteenkuuluvuutta. Toista suunnittelun päänäkökohtaa voidaan edistää luomalla mahdollisuuksia sosiaalisille peleille, urheilulle tai yhteisiin talkoisiin.

Neljännessä vaiheessa, henkisen tietoisuuden vaiheessa siirrytään analyyttisestä ajattelutavasta ei-lineaariseen ajatteluun, jonka avulla voi kokea itsensä kokonaisena ja irrottautua normaalista ajankulusta. Huomio pyritään kohdistamaan paikan majesteettisuuteen tai mysteeriin. Kasvillisuutta valitaan vuodenaikojen mukaan, jolloin kiinnitetään huomiota elämän kiertoon ja kuolemaan. Tuulessa humisevat puut esim. kiinnittävät huomion luonnonvoimiin.

Itätalossa voidaan soveltaa Barnesin ajatuksia. Pihapiiristä ja ympäristöstä löytyy eri vaiheita vastaavat tilat, joista tarvittaessa pienillä muutoksilla saadaan aikaan Barnesin esittämä kokonaisuus – myös metsään integroiden.

Kasvien terapeuttiset ominaisuudet

Puutarhan mahdollisuudet luoda kauneutta ja elämyksiä ovat rajattomat. Suomessa on selkeästi toisistaan erottuvat vuodenajat, joista jokainen luo oman tunnelmansa maisemaan. Myös talvella ulkoalueet elävät ja inspiroivat.
Seuraavia asioita voidaan huomioida Itätalon ympäristössä: (Lyhennelmä kirjoituksesta Tarja Haaranen: Sairaalaympäristön vehreydellä terapeuttista vaikutusta, Kasvien ja puutarhojen terapeuttiset ominaisuudet,Viherympäristö 1/99).

Kasveilla on tärkeä rooli terapeuttisissa puutarhoissa. Kasvien ja ihmisten välillä tapahtuu vuorovaikutusta, joka houkuttelee ihmiset puutarhoihin. Puutarhasuunnittelussa painotetaan yleensä niitä elementtejä, jotka aistimme näkemällä. Kasvien muoto, rakenne ja värit antavat lukemattomia mahdollisuuksia. Lämpimät värit, kuten punainen ja oranssi, rohkaisevat aktiiviseen käyttäytymiseen ja viileät värit, kuten sininen ja vihreä, passiiviseen.
Tuoksu, tärkeä tekijä puutarhasuunnittelussa, vaikuttaa sekä yleiseen tunnelmaan että sanelee tietynlaisia terapeuttisia kokemuksia. Koska tiedetään, että tuoksut stimuloivat mieltä ainutlaatuisilla tavoilla, terapeutit käyttävät tuoksuja mm. potilaiden muistiterapiassa. Aromaterapian mukaan tuoksut voivat olla stimuloivia (basilika, piparminttu,), virkistäviä (sitruunantuoksut, mänty, kataja) tai rauhoittavia (timjami, meirami, ruusu). Eri kasvien kukinta-ajoilla voidaan luoda tuoksuja koko kasvukaudelle. Myös kuuloaistimme voidaan huomioida puutarhasuunnittelussa. Useat kasvit muodostavat lajilleen tyypillisiä ääniä, haavat havisevat ja heinät suhisevat. Kannattaa kiinnittää huomiota kasveihin, jotka houkuttelevat eläimiä, jotta puutarhaan saadaan lintujen laulua ja perhosten siipien suhinaa.

Suunnittelusta ja toteutuksesta

Omavarainen ja kaunis toiminta- ja elinympäristö kehittyy kaikkien asiasta innostuneiden välisenä yhteistyönä muun toiminnan myötä.

Kustavin karu luonto
Kustavin karu luonto
Taianomainen metsä
Taianomainen metsä
Luonnonperintösäätiön rauhoittama Topenginleijan Itäjärvi; kurkien ja karpaloiden koti.
Luonnonperintösäätiön rauhoittama Topenginleijan Itäjärvi; kurkien ja karpaloiden koti.
Vanhan päärynäpuun satoa.
Vanhan päärynäpuun satoa.
Kuvajainen lammessa
Kuvajainen lammessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.